Vintti oli lapsuudessani jännittävä paikka. Sen toinen pääty oli sisustettu nukkumatilaksi, toisen puolen jäädessä avotilaksi, jossa eristeenä käytetyt sahanpurut pilkottivat parrujen välistä.
Avotilaa käytettiin sadesäällä pyykin kuivaukseen ja orsilla säilytettiin mattoja. Tila oli hämärä ja tuuli humisi piipun hormissa. Lakanat saattoivat hiukan heilahdella ilmavirrassa ja lapsena olin varma, että siellä myös kummitteli! (Kuvassa vaarin kalsongit...) ;D
Savupiippu on päällystetty jäätelötikuilla ja viimeistelty laattojen saumausaineella.
Tänne päätyi tekemäni heteka. Mieheni mummolasta lainasin mallin hauskaan jalkalamppupöytään, jonka onnistuin jo rikkomaan kameran kanssa hosuessani (katkaisin johdot...) :(
Onpa ihana vintti. Varsinkin tuo purulattia on oivallinen. Mun projektiin se ei taida silti sopia (vaikka haluaisinkin), lapsen leikkeihin huono materiaali.
VastaaPoistaTalosi vintissä on tosi tunnelmallista. Omat lapsuudenmuistoni vintistä olivat myös vähän pelottavia, kun ihan viimeinen nurkka jäi aina hämärän peittoon.
VastaaPoistaUpeelta näyttää, aitoa vinttitunnelmaa!
VastaaPoistaVoi miten kaunista ja yksityiskohtaista työtä, ihan kuvien mukana kuljin vitillä ja tunsi kevyen ilmavirran... Voi että!
VastaaPoistaIhana vintti <3 Huokaus!!!!
VastaaPoistaSinä teet kaikkea ihanaa ja NIIIN taidokaasti.
Kiitos,kiitos!! Taidoista niin tiedä, mutta kiva näitä on väsäillä...! ;D
VastaaPoista